27.3.2012

Tiistai

Tämä on täysin turha postaus.

Halusin vain testailla minkälainen on tämä vanhingossa käyttöön ottamani bloggerin uusi ulkomuoto. Ainakin tämä tekstin käseittely osio on oudohkon näköinen vanhaan tottuneena.

Nyt, kun kirjoittamisen aloitin, niin kai sitä on sitten jotain muutakin kerrottava.

Voisin kertoa viime aikaisia lemppareitani.

1. Mintunvihreä muovinen rannekelloni. Ostin rannekellon ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisen kellon sain syntymäpäivälahjaksi, kun täytin seitsemän. Siinä oli valkoiset nahkarannekeet ja taulussa eri väriset numerot. Sen kellon ranneke kului muutamaankin kertaan katki, olin kai niin ahkera sitä käyttämään.

Tämän uuden rannekellon myötä koitan totutella tarkistamaan aikaa tyylikkäästi ranteestani enkä rupsahtaneesta puhelimesta. Se on vaikeaa. Rannekello on niin kätevä, että ei sitä muista pitävänsä kädessä, jollei se oli koko ajan esillä (ja tämähän kello on, sillä se on niin makeen värinen).

2. Ostin kynsilakan, mustan sellaisen. Edellinen hävisi jonnekin mystisesti.

Täytyy todeta, että musta musta lakka näyttää äly kivalta uuden kellon ja kirkkaan hopeisen sormuksen kanssa. Ei tule goottiviboja, kun pitää jotain raikasta lähellä.

3. Bassoradio. Ja etenkin aamuisin 8-10 eetteriin pärähtävä Toimistoradio. Harmillista vain, että kasin duuniaamuina sitä ei kerkeä kuuntelemaan. Niinä aamuina, joina kerkeää, niin pää täyttyy automaattisesti loppu päiväksi auringolla.

4. Suolakividödö. Ei kuivata. Ei haise millekään. Ei kemikaalihöttöä. Ei tuki ihohuokosia ja hikirauhasia. Ei mitään jälkiä vaatteisiin. Eikä sen kuivumista joudu odottamaan. Pitää vain muistaa laittaa sitä puhtaalle iholle eli aina suihkun jälkeen. Nopeuttaa ainakin minun aamujani mukavasti, kun näin iltasuihkuttelijana laitan deodoranttia jo illalla ja aamulle ei tarvitse tehdä mitään, kun se pitää minulla ainakin vuorokauden ympäri helpostikin. Kesällä saattaa joutua laittamaan aamuisinkin, mutta se on sen ajan murhe.

Jouduin siirtymään kyseiseen dödöön, siksi koska sain hervottoman allergisen ihottuman aiemmin käyttämästäni marketin perusdödöstä. Olen suolakiveä käyttänyt muutama vuosi aiemminkin hien hajun eliminoimiseen ja silloin se petti ehkä kerran ollessani Lissabonin auringon alla. Nyt uudelleen siihen siirtyneenä en edes muista miksi ihmeessä luovuin siitä noin vuosi puolitoista sitten. Mahtava tuote.

25.3.2012

Sunnuntai

Hiukset ovat kasvaneet tuosta paljonki jo ja ulkona ei ole enää yhtä valkoista.

Sunnuntai, fiilikset hyvät.

24.3.2012

Lauantai

Tästä tulee postaus, joka sisältää ainoastaan, jos minulla olisi rahaa ja asuisin varmuudella nykyisessä asunnossani pitkään hankkisin nämä jutut heti pikimmiten.
Förhöja -apupöytä
Meillä ei pahemmin syödä keittiössä, vaikka siellä onkin pieni ruokapöytä. Keittiössä syömättömyydestä kertoo mm. se, että emme ole hankkineet uusia tuoleja pöydän ääreen, kun vanhat hajoilivat. Ruokapöydän tilalle (tilalle siksi, että keittiöön ei mahdu millään kumpaakin) ottaisin siis mieluusti tällaisen apupöydän, jossa on hyllyjä ja laatikoita.

Laatikot etenkin olisi erittäin mukavat, kun keittiön kiinteissä kalusteissa ei ole yhtään vedettävää laatikkoa. Aluksi olin vähän pulassa, että mihin aterimet ja muut aseet menevät ja olen vieläkin pulassa, sillä ne vievät purkeissaan niin paljon tilaa meidän pieneltä laskutasolta. Olisi helpompi pitää kaaosta kurissa, jos ei tarvitsisi pitää niitäkin esillä jatkuvasti. Laatikoista vielä sen verran, että maalaisin ne todennäköisesti keltaisiksi. En tiedä miksi, mutta vaalea koivu ja keltainen on kaunis yhdistelmä ja onhan tuo pöytä muuten aika pliisun oloinen.
Flokati -matto
Ehkä epäkäytännöllisin matto ikinä. Vaalea, pitkä nukkainen ja suuri matto. Rehellisesti tuon maton ja minun yhteiselostani ei tulisi mitään, sillä olen mahdottoman laiska imuroimaan. Eikä minulla ole oikein muita perusteita tämän haluamiselle, kuin se, että se vain sattuu viehättämään minua hyvin paljon.
Brimnes -sängynrunko
Juurikin tämä sänky oli suunnitelmissamme hankkia ennen, kuin löysimme nykyisen parvisängyn. Olen kyllä jo aika kypsä parvee ja sinne kömpimiseen. Lisäksi, kun ajatuskin lakanoiden vaihtamisesta ärsyttää. Toisaalta ilman parvea olohuone olisikin sitten yhtä äänityslaitteiden ja jatkojohtojen sekamelskaa.

Tuo sängynrunko olisi kätevä, jos meillä olisi yksi pieni makkari lisää tai jos olkkari olisi suurempi ja sinne voisi tehdä makuunurkkauksen tai rajata työhuoneen jollain korkealla hyllyköllä.

Kuvat: ikea.com

9.3.2012

Perjantai

Tavoitteena on myös kuvassa olevan oman sävyn lisäksi määränpäänä on tuo pituus ja malli. // Pikku-Aino joskus vuonna 2007 tai 2008.
Nyt teen sen. Ei enää värejä päähän.

Pitkään olen jo kaipaillut omaa hiusväriä ja nyt olisi aika toteuttaa sen takaisin kasvattaminen. Jatkossa tukkani tulee olemaan siis törkeällä juurikasvulla ja isolla värierolla varustettuna. En halua tai jaksa värjäillä tätä tämänhetkistä reuhkaa mitenkään lähelle omaa sävyä, vaan annan vain reilusti kasvaa. Jossain välissä toki kampaaja saa saksia latvoja pois, jolloin tietysti tekovärialue päässäni vähenee.

Ja miksi haluan käydä tämän kauhean tukan kasvatusprojektin.

(A) 98% näkemistäni värjätyistä hiuksista on kauhean värisiä ja luonnottomia.

(B) Omat hiukseni ovat ainakin kärsineet jonkin verran värjäilystä ja tuntuu siltä, että silloin, kun en värjäillyt hiuksiani ollenkaan ne olivat myös paljon helpommin käsiteltävät ja tuuheammat luonnostaankin jo.

(C) Minulla on kuiva päänahka. Tuntuu aika riskialttiilta hauduttaa sitä kemikaalimössöllä, joka imeytyy normaalin ja terveenkin ihon läpi jonkin verran.

(D) Olen laiska. En jaksa värjätä niin usein, että hiukset näyttäisivät siedettäviltä. Lisäksi värjäämiseen menee rahaa. Ihan vaikka käyttääkin markettivärejä.

(E) Pidän omasta hiusväristäni. Mielestäni se on paljon kauniimpi, kuin esimerkiksi tällä hetkellä hiuksiani peittävä väri.

6.3.2012

Tiistai

Tänään oli kevään 2012 ensimmäinen päivä, jona aamulla valitsin talvitakin sijasta päälleni keväisemmän takin eteisen naulakosta. Tuntuu, että vuosi sitten tähän samaan aikaan vedin aamuisin ylleni niitä iänikuisia villasukkiksia, neuleita ja talvisaappaita, unohtamatta tietenkkään sitä talvitakkia.

Kipitin siis tummansininen villajakku päällä bussipysäkille. Matkalla olo oli mahtava. Oli viileä, mutta ei paleltanut. Tuli lähinnä hyvin virkistäytynyt olo. Päästyäni pysäkille ja odotellessani kerrankin myöhässä ollutta bussia tulin vähän epäröineeksi, että oliko tämä nyt viisasta. Räpeltää maaliskuun alussa yks nappinen kevättakki päällä lumen keskellä. Ja vielä laittaa erehdyksessä aamulla ei liian, mutta melkein liian lyhyt paita päälle, joka mukavasti päästää alavatsan ja selän tuulettumaan.

Bussiin päästyäni olin kuitenkin taas ehdottomasti sitä mieltä, että oli iha kymppi veto laittaa tuo takki päälle ja päästä eroon (edes päiväksi) tuosta masentavasta mustasta talvitakista, jonka käytön aloitin nyt jälkeenpäin miettiessäni aivan liian aikaisin syksyllä.

Kuvassa esiintyy yksi kevät/syksy/kesätakkikokoelmani yksilö. Tosin ei se, josta puhun tässä jutussa, koska siitä takista ei ole vielä kuvaa edes.
Myös toinen asia erottaa tämän päivän muista. Jaksoin lähteä töihin tuntia aiemmin, jotta voin huomenna lähteä tuntia aiemmin pois töistä ja suunnata nokkani kohti kirpputoreja kera mukavan seuran.

Okei. Töistä lähdettyäni ja missattuani 19.07 bussin ja joutuneeni odottamaan seuraavaa linjallani kulkevaa autoa (joka on aina myöhässä, kun taas tuo aiempi on aina niin ajallaan tai kenties jopa ajoissa) 20 minuuttia mietin, että "ei helv...". Oli pakkanen hieman ehtinyt jo kiristyä ja piti siinä pysäkillä sitten hytistä ja hypeskellä typeränä ohikulkijoiden katsellessa oudoksuen.

Aion kyllä laittaa kevättakin (tai toisen sellaisen) huomennakin, mutta pukea alle enemmän kerroksia. Ei enää talvitakkia! Paitsi sitten, jos tulee se siperiaviima ja puhuri.

5.3.2012

Maanantai

 Kakkukahvittelin ja poseerasin halkopino taustalla kotikulmilla. Nyt koitan sopeutua viikonlopun jälkeiseen arkeen ja maleksin töissä tukka likaisena.