3.1.2014

Eilisen tavoitelistasta jäi puuttumaan yksi tärkeä kohta, tavaroiden karsiminen.

En ole enää pitempään aikaan pitänyt ympärilläni olevan tavaran määrästä. Se tuntuu liian suurelta ja liian vaikealta hallita. Ihailen suuresti kaikkia, jotka pystyvät hillitsemään halujaan ja jättämään turhan tavaran elämästään. Itselleni se on vaikeaa, olenhan jokinkin sortin tavarahamsteri. Sen näkee jo koulussa työpöydästä, kaikilla muilla on jotenkin paljon enemmän tilaa pöydillään.

Tyhjä tila on alkanut näyttää entistä kauniimmalta ja esineet, joiden tarkoitus on olla vain nättejä ahdistavat. Kaikella on oltava jokin tarkoitus! Kaapissa lojuvat vaatteet, jotka ovat "ihan kivoja" ahdistavat. Vaatteet, jotka ovat ihania, mutta joita en osaa käyttää arjessa ahdistavat. Tuntuvat turhilta ja en haluaisi omistaa turhaa.

Viime syksynä elämäntilanteeni muututtua päätin, että en hanki enää mitään rumaa, kun vihdoinkin saan päättää kaikesta (melkein kaikesta, asun kuitenkin kolmen kämppiksen kanssa). Rumia asioita en ole hankkinut ja muutamista rumista olen päässyt eroon.

Joulukuussa myin tavaroitani kirpparilla ja pääsin ihan mukavasta määrästä tavaroita eroon. Nyt jälkeenpäin vain tuntuu siltä, että olisin voinut laittaa vielä enemmän menemään, mutta se olkoon tämän vuoden yksi haaste. Myös siksi, että noin 85% todennäköisyydellä tulen muuttamaan alkaneen vuoden aikana ja en todellakaan jaksa enää muuttaa suurien fyysisten omaisuuksien kera.

Julistan siis vuoden 2014 olevan vähä tavaraisempi ja laadukkaampi. Seesteisempi ja sisältävän paljon karjalanpiirakoita.



Hieman jännittää kirjoittaa tänne, kun aiemmin en ole sitä pahemmin harrastanut. Olkaa armollisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti