27.4.2015

Kevätsiivous: check!

13.4.2015

minijuttuja

Noin vuosi sitten taisin vielä kirjoitella jotain minimalismistakin tänne blogiin ja aloitinpa jonkin hassun postausarjankin, joka ei kuitenkaan ottannut tuulta alleen, sillä ei se silloinen haaveiluni sellaisesta minimalismista tainnut olla ihan minun juttu. Silloin ihailin Pinterestistä ja muista blogeista täysin tavarattomia vaaleita ja luonnonsävyisiä tiloja ja haaveilin yksi yhteen sointuvasta vaatekaapista, jossa olisi vain niitä ajattomia klassikoita.

Ei ollut juu minun juttu yhtään. Sain huomata sen ainakin vaatekaappini kohdalla, kun vaivalloisen raivaamisen jälkeen kaipasin entistä enemmän kuvioita ja kuoseja. Haluan olla jotain muutakin, kuin harmaapallo, joka vyöryy kaduilla vaakarännässä. Eli vaikka harmaata rakastan ja se on ehdottomasti lempivärini oikeissa sävyissä kaipaan sen rinnalle varsinkin pukeutumiseen jotain muuta.

Tämän talven olenkin käyttänyt miettien minkälaisista kuoseista pidän. Vaikka haaveilen värikkäämmästä garderoobista en tahdo sen räjähtävän käsiin tai edes vaatekaappiinkaan. Sen takia odotankin esimerkiksi kevään lopulla tulevaa siivouspäivää, jolloin ajattelin roudata osan omaisuudestani puistoon ja koitan päästä siitä kaikin keinoin eroon. Prosessi on toki aloitettu jo lahjoittamalla kierrätykseen muutama muovikassillinen tavaraa ja vaatetta, jota en usko saavani myytyä itse. Kerään myös rohkeutta laittaa muutamalle fb-kirpparille myyntiin muutamia aarteitani.

Mutta siis se minimalismi, josta itse nautin on tavaroiden vähyyttä ja sen tuomaa selkeää mielentilaa, joka seuraa pienestä määrästä omaisuutta. Ei pelkkää valkoista tilaa ja kiiltäviä pintoja, mutta sen verran omaisuutta, joka on helposti siivottavaa ja mutkatonta.

Joka tapauksessa tavaroiden omistaminen ei ole sitä, mikä tuo itselleni hyvää mieltä, mutta mieluusti ihastelen niitä muiden luona ja välillä haaveilen jonkin hankkimisesta. Useimmiten tuo haaveilu jää nykyään vain haaveilun tasolle ja tavaraa ei tule hankittua missään vaiheessa, mikä on sitten jättänyt omaan opiskelijabudjettiini enemmän varaa käydä useammin kahvilassa, teatterissa tai keikoilla kavereiden kanssa. Tämä tietysti osittain myös siksi, että vihdoinkin minulla on ystäviä, jotka asuvat samassa kaupungissa ja tykkäävät tehdä samoja asioita. Suuri ylistys ystäville ja kavereille, ilman teitä olisin tylsyyksissäni kiertänyt kirppareita yksikseni ja ostellut yksinäisyyteeni vaatteita, joita en koskaan käyttäisi (koska ei olisi ketään, jonka kanssa lähteä esimerkiksi teatteriin tai kuuntelemaan bändejä keskellä viikkoa) ja tavaroita, joita en koskaan tarvitsisi alkujaankaan.

12.4.2015

vihdoinkin huhtikuu!


Ensimmäinen oikea kevätpäivä ja terassikahvit. Löydettiin tunnelmallinen terassi käsityökeskus Verkarannan yhteydestä. Cafe KOSKI ei ehkä tarjonnut kaupungin parhainta kaakaota, mutta terassin maisemat korvasivat sen kaiken. Jänittävää ulkona istuskelusta teki alla virtaava koski, tuli rutistettua puhelinta ja avaimia ekstra lujaa näpeissä.

Tuli myös syötyä vuoden ensimmäiset irtojäätelöt torilla ja kunnostettua pyörät kuntoon.