6.3.2016

koruttomuus


En juuri harmittele asioita, joita olen mennyt tekemään joskus muinoin päähänpistoina. Tai koitan ainakin olla harmittelematta, sillä tehdyille asioille ei nyt yksinkertaisesti useinkaan voi mitään. Ainut teini-iässä tehty typeryys, jonka olisin tahtonut jättää tekemättä on venytyskorujen hankkiminen korviin. Ne kun eivät ole pienentyneet vaikka olen koittanut muutamaan kertaan antaa niiden pienentyä ja mielestäni silloin muinoin niitä venyttäessä tein kaiken oikein. En kiirehtinyt, tein kaiken rauhassa monen kuukauden (monen vuoden) projektina, jotta minkäänlaisia repeämisiä tai muita ällöttäviä asioita ei pääsisi tapahtumaan.

Korvisreikieni koko ei varmaan muuten harmittaisi lainkaan, jos vastaan ei kokoajan tulisi ihania korviksia ja ei olisi jatkuvasti sellaista oloa, että minä olen enemmän korvis-ihminen kuin sormuksien tai kaulakorujen pitäjä. Mutta toisaalta olen ottanut tämän korvakoruttomuuden positiivisena haasteena; kaikkea ei tarvitse omistaa, joitakin asioita voi vain ihailla kuvista, kuten näitä Janis Kermanin upeita koruja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti